Lukijärjestöjen lyhyt historia

Suomessa lukijärjestötoiminta on melko nuorta. Kun muissa pohjoismaissa lukijärjestöt ovat toimineet jo jopa 80 vuoden ajan, Suomessa ensimmäinen lukijärjestö perustettiin vasta vuonna 1994.

• Ensimmäiset lukijärjestöt perustettiin 1994
• Toiminta alkoi Kallion kirjaston lukinurkkauksessa
• Järjestölle omat tilat ja työntekijöitä 1997
• Oikeus oppimiseen-kampanja ja ensimmäinen seminaari 1997
• Lukibussi-hanke 2002-2004
• Lukineuvola-hanke 2005-2008
• Apuvälinekeskus aukesi 2011

 YLE:n tv-kampanja johti soittovyöryyn

Lukivaikeutta tunnettiin koulumaailmassa jo 60-luvulla, mutta vielä 80-luvulla Suomessa oltiin laajasti sitä mieltä, että lukivaikeutta ei enää esiinny aikuisilla, eikä lukioissa saati yliopistoissa ole lukivaikeuksisia.

Lähtölaukaus lukijärjestötoiminnalle oli YLE:n ”Sanasolmu”-niminen tv-kampanja vuonna 1989, jonka tarkoituksena oli ennakoida tulevaa lukutaitovuotta. Muissa pohjoismaissa oli jo tehty vastaavia tv-kampanjoita aikuisten lukivaikeuksista ja YLE:kin tarttui aiheeseen vuonna 1989. Yleisöllä oli mahdollisuus soittaa ohjelman jälkeen ja kysyä aikuisten lukivaikeuksista. Linja oli avoinna kolme tuntia ohjelman esityksen jälkeen ja vastaajia oli kaikkiaan kahdeksan. Soittoja tuli valtavasti, enemmän kuin vastaajat ehtivät ottamaan vastaan. Soittovyöry johti siihen, että ihmiset ryhtyivät soittamaan ohjelman tehneen toimittajan yksityispuhelimeen.

Aktiivisten lukitoimijoiden joukko syntyy

Toimittaja jatkoi selvästi suositun ja kiinnostavan aiheen käsittelyä. Matkan varrella hän tajusi olevansa itsekin lukivaikeuksinen, samoin hänen lapsensa.  Syntyi vapaamuotoinen pieni, mutta aktiivisten lukitoimijoiden joukko, joka ryhtyi pohtimaan, kuinka parantaa tilannetta aikuisten lukivaikeuksien osalta.

Joukkiolle selvisi, että Portaanpään kristillisessä opistossa pidettiin aikuisten lukikursseja. Lukikursseja haluttiin myös Helsinkiin ja kurssit käynnistyivätkin vuonna 1990. Työväenopisto osoittautui hyväksi paikaksi lukikursseille. Kurssit osoittautuivat todella tarpeellisiksi ja kursseja piti perustaa useampi.

Kun ei tullut lukipuhelinta, tuli Lukinurkkaus

Vuonna 1992 tuolloisen opetusministerin, Riitta Uosukaisen asettama työryhmä, jonka tehtävänä oli selvittää aikuisten lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksia, julkisti raporttinsa. Työryhmään kuului useita lukiaktiiveja. Työryhmä ehdotti palvelevan puhelimen käynnistämistä Opetushallituksen puitteissa, opettajien kouluttamista apuvälineiden käyttöön tietokoneavusteisesti ja Luki-Tuki-keskuksen perustamista Turun kristillisen opiston yhteyteen. Vain viimeinen ehdotus toteutui.

Koska lukipuhelintoiminta ei käynnistynyt, tarvittiin toisenlainen ratkaisu. Syntyi Lukinurkkaus Kallion kirjastoon, Helsinkiin. Lukinurkkauksen avajaisia vietettiin 23.9.1993. Neuvonnan ohella lukinurkkaus toimi kokoontumispaikkana ja siellä järjestettiin mm. kielikursseja lukiaikuisille, vanhempien vertaistukiryhmiä ja paljon muuta. Tanssikursseille lukinurkkaus oli kuitenkin liian pieni. Näin erilaisen oppijan tanssikursseja järjestettiin välillä jopa YLE:n tiloissa.

Lukinurkkauksen neuvontatoimintaa voidaan pitää koko myöhemmän lukijärjestöjen toiminnan ja myöhempien lukineuvoloiden esiasteena.

Kolme lukijärjestöä syntyy 1994

Helsingin seudun erilaisten oppijoiden perustava kokous pidettiin vajaa vuotta myöhemmin, 4.5.1994. Läsnä oli 46 osallistujaa: aikuisia erilaisia oppijoita, lukilasten vanhempia ja ammattilaisia. Suurta keskustelua herätti uuden yhdistyksen nimi. Dysleksiayhdistys oli vaikea lausua, lukiyhdistys taas oli ongelmallinen, koska haluttiin keskittyä oppimisvaikeuksiin laajasti. Lopulta päädyttiin ”erilaisiin oppijoihin.” Kouvolassa oli ollut lukiyhdistys jo aikaisemmin. Vuonna 1994 syntyivät myös Varsinais-Suomen Dysleksia ja Keski-Suomen erilaiset oppijat.

Uuden yhdistyksen ensimmäiseen, silloisen Stakesin ja Kellokosken sairaalan tuella järjestettyyn YK:n lukutaitopäivän seminaariin osallistui syksyllä 1994 yli 200 henkilöä. Mukana oli myös edustaja Ruotsista. Seminaari televisioitiin. Samassa yhteydessä perustettiin valtakunnallinen Erilaisten oppijoiden liitto, joka kuitenkin rekisteröitiin vasta vuonna 2001.

Lukiaikuisten peruskouluryhmä ja traumaattiset koulukokemukset

Kallion kirjaston lukinurkkauksen kautta oli kiirinyt viesti lukiolaisten erilaisten oppijoiden ohjauksen ja tuen tarpeesta. Helsingin kaupungin opetusvirasto ei lähtenyt mukaan tukikokeiluun, mutta kokeilu järjestyi Käpylän iltaoppikoulussa, jossa alkoi lukiaikuisten peruskouluryhmä ja ohjaus-ja tukipalveluita lukivaikeuksisille abeille. Useampi opettaja sitoutui mukaan lukiryhmään etsimään uusia tapoja opettaa. Oppilaat ja opettajat tekivät keskenään diilin: jos joku ei halua jatkaa, pitää aina selvittää yhdessä, miksi oppilas ei jatka. Lukiaikuisten ryhmä oli monelle tunteita herättävä vanhojen, traumaattisten koulumuistojen takia. Joku raivosi, joku jopa oksensi pelkästä koulurakennuksen hajusta. Kuitenkin moni hankki itselleen lopulta ammatin koulutuksen kautta, osa jopa valkolakin.

Kaikki toimenpiteet aikuisten tukemiseksi lukijärjestön työtä

Vielä samana vuonna joukko Helsingin kaupunginvaltuutettuja esitti valtuustolle ehdotuksen aikuisten lukivaikeuksisten huomioinnista opetuksessa, terveydenhuollossa, työnhakijoina ja virastoissa asioivina. Apulaiskaupunginjohtaja Antti Viinikka asetti selvitystyöryhmän. Kävi ilmi, että kaikki toimenpiteet aikuisten erilaisten oppijoiden tueksi oli toteutettu lukijärjestön, Helsingin seudun erilaisten oppijoiden tai sitä edeltäneen aktiivisen lukitoimijajoukon aloitteesta: lukinurkkaus Kallion kirjastossa, lukikurssit Työväenopistossa, lukiryhmä Käpylän iltaoppikoulussa.

Erityisopetuspalveluita lukioon ja ammatillisiin oppilaitoksiin

Selvityksen johdosta kaupunki laati suosituksen, kuinka hoitaa lukiasioita. Tärkeimpiä suosituksia olivat erityisopetuspalveluiden kehittäminen ammatillisiin oppilaitoksiin ja lukioon, lukikoulutuksen lisääminen työväenopistoissa, lukinurkkauksen työn tukeminen, esitteen tekeminen virastoille erilaisen oppijan huomioimiseksi asiakkaana ja toimitilojen hankkiminen Helsingin seudun erilaisille oppijoille. Kaikki suosituksen toteutuivat. Esimerkiksi Helsingin lukioihin saatiin pian kaksi erityisopettajaa.

Verkostoitumista lukikentällä

Pääkaupunkiseudulle perustettiin lukijärjestöjen aloitteesta LUKI-verkosto, jonka ensimmäinen kokous oli 14.2.1996. Mukana oli edustajia opetustoimesta, sosiaali- ja terveystoimesta, työvoimatoiminnasta, Helsingistä, Vantaalta, Espoosta ja Kauniaisista sekä edustajat yliopistolta ja lukijärjestöstä. Verkosto selvitteli mm. pääkaupunkiseudun hoitoreittejä.

Myöhemmin samana vuonna koottiin toinen verkosto: Oikeus Oppimiseen-neuvottelukunta käynnistämään opetusministeri Olli-Pekka Heinosen ehdottamaa uutta lukikampanjaa, Oikeus Oppimiseen. Neuvottelukunnan puheenjohtajina toimivat pääjohtajat Vappu Taipale (Stakes), Jukka Sarjala (Opetushallitus) ja Helsingin seudun erilaisten oppijoiden puheenjohtaja, Airi Valkama. Mukana neuvottelukunnassa oli yli 30 tahoa ministeriöistä opiskelijajärjestöihin.

Merkityksellinen vuosi 1997: lukijärjestöt saavat toimitilat ja työntekijöitä

Vuosi 1997 oli erittäin merkityksellinen lukijärjestöjen historiassa. Tuolloin avattiin järjestön toimitilat Helsingin keskustassa, Kaisaniemessä.  Optimistisesti järjestö allekirjoitti vuokrasopimuksen, vaikka rahoitus tiloille oli vielä epävarma, eikä rahaa ollut edes kuukauden vuokraan. Rahoitusta etsittiin kuumeisesti. Lopulta rahoitus järjestyi puoliksi Uudenmaan työvoimapiiriltä ja puoliksi Helsingin kaupungilta.

Ensimmäinen työntekijä palkattiin maaliskuun alusta 1997. Toiminnanjohtaja aloitti toukokuussa ja tiedottaja kesäkuussa. Kalustusta uusissa toimitiloissa ei aluksi juurikaan ollut. Oli yksi kirjoituspöytä ja yksi tuoli. Puhelintakaan ei aluksi ollut. Se oli toki edistystä siihen, että aikaisemmin koko lukijärjestötoiminnan toimisto oli mahtunut yhteen matkalaukkuun. Sovittiin, että kokouksiin osallistujat tuovat kukin oman tuolin ja kahvikupin mukanaan. Muutama tuon ajan kahvikuppi on yhä käytössä Helsingin seudun erilaisten oppijoiden toimitiloissa.

Niukoista toimintaresursseista huolimatta HERO järjesti jo elokuun lopulla (27.8.-29.8.1997) Oikeus Oppimiseen-kampanjan avausseminaarin. Toukokuussa seminaariin oli vasta ilmoittautunut 50 osallistujaa. Tuolloin eräs Oikeus Oppimiseen-neuvottelukunnan jäsenistä totesi: ”Siinä näkee, ettei tästä mitään tule”. Toisin kuitenkin kävi. Seminaariin osallistui lopulta yli 750 ihmistä.

Seminaari haluttiin järjestää Finlandia-talolla, sillä Finlandia-talo oli paitsi lukivaikeuksisen Alvar Aallon suunnittelema, Alvar Aallon kasvot olivat myös mukana kampanjan julisteissa. Finlandia-talo oli kuitenkin varattu muina päivinä kuin seminaarin ensimmäisenä päivän. Näinpä koko seminaari siirrettiin yön aikana Marina Congress Centeriin. Lukijärjestöjen vapaaehtoistoimijoiden verkosto on onneksi laaja!

Kursseja ja kirjoja

Vuonna 1997 Helsingin seudun erilaiset oppijat sai rahoituksen kahdelle kurssille. KELAn rahoittama nuorten sopeutumisvalmennuskurssi ”Kohti itsenäistä elämää” sekä Uudenmaan työvoimapiirin rahoittama TELKO-kurssi pitkäaikaistyöttömille aloittivat toimintansa. ”Kohti itsenäistä elämää” on yhä toiminnassa ja kurssin käy vuosittain 30 nuorta. Heistä 70-100% löytää kurssin jälkeen opiskelu-, työ- tai harjoittelupaikan.

Vuonna 1997 ilmestyi myös ensimmäinen lukijärjestöjen tuottama kirja ”Ei tyhmä, vaan erilainen oppija”, joka on yhä suosittu myyntituote.

Vuonna 1997 syntyi myös Ylä-Savon erilaiset oppijat.

Lukitutkijatapaamiset  ja ensimmäinen ALLVAR-palkinto

Lukijärjestöjen aloitteesta käynnistyivät valtakunnalliset lukitutkijatapaamiset vuonna 1998. Alkuperäisen idean mukaan tapaamisissa ovat kohdanneet oppimisvaikeuksien tutkijat, kentän väki ja asianosaiset. Jälleen joku uskalsi esittää ääneen epäilyn: ”Ei ne tule sinne”, vaan toisin kävi. Ensimmäinen tapaaminen järjestettiin Jyväskylässä, Niilo Mäki Instituutin suojissa, ja tapaaminen oli menestys.

Samana vuonna lukijärjestöt alkoivat luovuttaa ALLVAR-palkintoa merkittävästä lukityöstä henkilölle tai yhteisölle. Ensimmäinen ALLVAR-palkinto luovutettiin pääjohtaja Vappu Taipaleelle ja pääjohtaja Jukka Sarjalalle.

Vuonna 1998 syntyi myös uusi lukijärjestö, Joensuun seudun erilaiset oppijat .

Soitto huolestuneilta vanhemmilta johtaa lukivaikeuden huomiointiin ylioppilaskirjoituksissa

Lukijärjestön neuvontaan soitettiin lukivaikeudesta ja ylioppilaskirjoituksista. Useampi vanhempi ilmaisi huolensa siitä, että lapsen lukivaikeutta ei huomioitaisi ylioppilaskirjoituksissa. Asia päätettiin lukijärjestöstä viedä tuolloiselle opetusministerille, Olli-Pekka Heinoselle. Opetusministeri kutsui koolle lukityöryhmän, joka jätti raporttinsa aiheesta (6/1999). Lukityöryhmän raportin pohjalta asia eteni lainsäädäntöön ja vuodesta 2001 lukivaikeus huomioidaan systemaattisesti ylioppilaskirjoituksissa. Kun syksyllä 2001 lukilausunnon esittäneitä kokelaita oli joitain kymmeniä, syksyllä 2011 n. 1000 kokelasta saa erityisjärjestelyjä lukilausunnon pohjalta.

Kahden vuoden kuluttua (v. 2003) asia jatkui pidemmälle: ”opiskelun erityinen tuki” kirjattiin myös Opetushallituksessa lukion opetussuunnitelman perusteisiin. Lukiot velvoitettiin näin huomioimaan erilaiset oppijat paremmin.

Valtakunnallinen liitto syntyy ja aloittaa toimintansa suurilla ESR-hankkeilla

Valtakunnallinen Erilaisten oppijoiden liitto rekisteröitiin lopulta vasta vuonna 2001 ja samalla valtakunnalliset toiminnot siirtyivät HEROlta Liitolle.

Seuraavana vuonna (2002) alkoi Erilaisten oppijoiden liitolla suurien hankkeiden vuodet. Liitto ideoi markkinointikampanjan, Lukibussi-hankkeen ja haki ja sai siihen ESR-rahoitusta. Hanketta hallinnoi Suomen Kuntaliitto. Liitto vastasi hankkeen markkinoinnista, tiedotuksesta ja materiaalituotannosta. Kaikkiaan hankkeessa oli mukana 16 eri toimijatahoa ja 19 aluekoordinaattoria

Lukibussi ei tosin fyysisesti vastannut nimeään. Rahoitus ei aivan riittänyt bussiin ja kuljettajaan. Sen sijaan bussit vaihtuivat kahdeksi maata kiertäneeksi asuntovaunuksi. Lukibussit starttasivat matkalleen Finlandia-talon edestä 8.9.2002.  Bussien ensimmäinen pysäkki oli 15.9.2002 Tampereella Hervannan kirkon edustalla.

Lukibussit saavuttivat runsaasti kävijöitä ja mediajulkisuutta

Lukibussit vierailivat kahden vuoden aikana lähes kaikissa, yhteensä 401 Suomen kunnassa. Kilometreissä matkaa lukibusseille kertyi n. 300 000 km ja kävijöitä yli 34 000. Kaikissa 401 kunnassa, joissa hanke vieraili, järjestettiin verkostopalaveri oppimisvaikeuksista. Ainakin 35% kunnista syntyi pysyviä infopisteitä ja hankkeen saavuttama mediajulkisuus oli mittavaa. Parhaimmillaan hanke saavutti jopa 60-70 mediaosumaa kuukaudessa.

Kun lukibussi saapui Helsinkiin, hanke järjesti 4.11.2003 lukijärjestöjen ideoiman Lukirock-tapahtuman ensimmäistä kertaa. Tapahtuma järjestettiin Tavastialla ja sitä juonsivat näyttelijät Ville Virtanen ja Jussi Lampi. Sittemmin Lukirock-tapahtuma järjestettiin vielä kaksi kertaa.

LukSitko-lehden nimi on lukivirhe

Vuonna 2004 ilmestyi Erilaisten oppijoiden liiton julkaiseman LukSitko-lehden ensimmäinen numero. Lehden tavoitteena oli olla oppimisvaikeuksia laajasti käsittelevä, moniammatillinen aikakausilehti.  Ensimmäinen numero oli vielä vaatimattomasti kopiopohjainen ja levikiltään pieni. Lehden nimikin oli kirjaimen verran pidempi: LukiSitko. Vasta seuraavan numeron kohdalla i-kirjain tipahti pois, lukikirjoitusvirheen takia. Nimi päätettiin säilyttää nimenomaan muodossa LukSitko. Tuosta alkaen lehti on ilmestynyt yhtäjaksoisesti kaksi kertaa vuodessa ja kasvattanut suosiotaan.

Lukineuvolat avaavat ovensa vuonna 2005

Lukibussi-hanke sai jatkoa, jälleen ESR-rahoituksella. Liitto sai vuonna 2004 rahoituksen Lukineuvola-hankkeelle. Tällä kertaa tavoitteena oli rakentaa lukineuvoloita eli yhden luukun neuvonta- ja palvelupisteitä, joista löytyisi kätevästi kaikki tieto oppimisvaikeuksista. Tällä kertaa hanketta hallinnoi Opetushallitus.

Jälleen rahoitus salli avata vain neljä lukineuvolaa koko maan kattavan verkoston sijaan. Lukineuvolat Helsingissä, Tampereella, Joensuussa ja Vaasassa avasivat ovensa 3.10.2005 ja runsaan kahden vuoden ajan Suomessa toimi viisi päätoimista lukiasiamiestä, heistä yksi ruotsiksi.

Asiakkaista 84% ei aiempaa diagnoosia lukivaikeudesta

Toimintansa aikana lukineuvolat tavoittivat kasvotusten yli 25 000 kävijää ja kouluttivat yli 4000 ammattilaista. Henkilöasiakkaita lukineuvoloilla oli runsaat 2000. Asiakkaista miehiä oli 30% ja naisia 70%. Heidän ikänsä keskiarvo oli 33 vuotta. Koulutuksessa heistä oli 35%, työelämässä 33% ja työttömänä 12%. Hankkeessa tehtiin hätkähdyttävä havainto: peräti 84% näistä asiakkaista ei ollut koskaan aikaisemmin saanut diagnoosia lukivaikeudestaan ja 65% ei mitään oppimisvaikeuksiinsa liittyvää palvelua.

Lukineuvolat ovat sittemmin jatkaneet toimintaansa osana Vaasan aikuiskoulutuslaitosta, Joensuun AIVO-ohjauspistettä ja Helsingin seudun erilaisten oppijoiden neuvontatoimintaa. Tampereella Lukineuvola muuntui Opinverstaaksi Työväenopiston alaisuuteen.

YK:n lukutaitoseminaareista Erilaisen oppimisen hulluihin päiviin

Syksyllä 2007 juhlittiin Helsingin Paasitornissa paitsi Aikuisopiskelijan viikkoa, YK:n lukutaitopäivää, myös Lukineuvola-hankkeen päättymistä. Seminaari oli samalla lukijärjestöjen toistaiseksi viimeinen YK:n lukutaitopäivän seminaari. Samalla katkesi 13 vuoden pituinen perinne, sillä järjestöllä ei ollut enää rahoitusta seminaarien järjestämiseen.

Tilalle syntyivät toiminnalliset ”Erilaisen oppimisen hullut päivät”, joita on järjestetty säännöllisesti lokakuussa, eurooppalaisella dysleksiaviikolla vuodesta 2008. Samalla teemaviikolla lukijärjestöt eri puolilla Suomea järjestävät lukitapahtumiaan.

Apuvälinekeskus aukeaa

Viime vuosina lukijärjestöissä on panostettu kovasti valtakunnallisten neuvontapalveluiden kasvattamiseen ja apuvälineisiin. Syksyllä 2010 ilmestyi ensimmäinen kirja lukivaikeuksisen apuvälineistä ja 13.12.2011 aukeaa lukijärjestöjen apuvälinekeskus Helsingissä.  Valtakunnallinen lukipuhelin aloitti toimintansa tammikuussa 2011.